Tänään onkin se odotettu päivä, lähdemme koiran hakumatkalle.
Tuollainen karvainen hauva-vauva meille tulee.
(ei tuo kyseinen pentu, tuo kyseisen pennun kuva on lainattua materiaalia)
Koko ilta taitaa mennä pennun tuoksuisessa loppupäivässä, yö sitä vastoin, taitaa mennä valvoessa, kun vauvalla on ikävä äitiä.
Jospa se tuo Iitu osais auttaa edes hieman....
Epäilen, mutta ihmeitähän aina sattuu.
Iitu onkin nyt metsällä miehen kanssa, onpahan sitten hieman rauhallisempi kun joutuu jäämään kotiin.
Siihen asti että veljeni sitä tulee tänne katsomaan.
Vaikka ei meilläkään nyt ihan järjettömän pitkään siellä matkalla mene. Riippuu tietenkin siitäkin kuinka tää pentu pelkää olla autossa.
Sillon vuosi sitten kun iitua haettiin, se huusi koko matkan autossa, kotiin asti.
Onneksi sillon oli huomattavasti lyhyempi automatka.
Mutta nyt, o-ou...
No, toivotaan parasta että matka menee hyvin, eikä kovin oksentelujakaan tulis.
Kyllä sitä on niin jännä, kun tässä perjantaina keskustelin kaverin kanssa (heillekin tulee muutaman viikon päästä koiranpentu, sakemanni)
niin huomattiin että meillä on tähän mennessä melkein kaikki koirat ollu saman ikäisiä.
Jessika ja Donna, puoli vuotta ikäeroa,
Timppa ja Pipsa, muutama kuukausi ikäeroa (tais olla kuukausi vaan)
Nyt nää pennut, sellaset 5 viikkoa ikäeroa.
Sitten meillä oli jaki ja niillä moona, mutta niillä oli sitten ikäeroa, ei tainnee ees yhtäaikaa olla.
Mutta kuitenkin, jännä tilanne. Sitten meillä on lapset tasan 3 kuukauden ikäerolla.
Toni 3 kuukautta Saanaa vanhempi.
Aika jännä että ollaan niin samaan aikaan kaikki tehty. Hassua.
Niin ni muutenkin puhuttiin tästä pentu-ajasta niin huomattiin sitten siinä että kuinka paljon asioita sitä on unohtanu pentu-ajoista.
Luulis että itsellä ois muistissa, mutta ei ne oikein ole.
Äkkiä se näköjään on unohtunu.
Toivotaan että alku täällä meillä lähtee hyvin. Vaan, äkkiäpä se muistuu mieleen kun pentu tänne tulee..
Niin hyvät kun huonotkin puolet, vaan niinhän sitä sanotaan että lapsen hoitaminen on kun pyörällä ajo, sitä ei koskaan unohda, joten luotetaan siihen sitten tälläkin kertaa, että se pennun kanssa eläminen on kuin pyörällä ajo, ei unohdu koskaan, vaan sieltä ne mieleen taas palaa..
=)
