Ihana, suloinen pentu!

Koiran-pentu elämää:

Kuinka onkaan ihana se tuoksu, se vauva-koiran ominainen tuoksu?
Sitä joko vihaa tai rakastaa.
Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen kastiin.
Se tuoksu on jotenkin niin ihana ja se kuinka pentu oppiessaan luottaa kaikkeen mitä teet, luottavaisena seuraa jokaista askeltasi.
Ja mikä onkaan ihanempaa, kuin ne vaaleanpunaiset, pehmeät kuin sametti, tassunpohjat?
Paljas maha ja ne kootut nukkuma asennot? Tassut taivasta kohti, maha pullottaen, kieltä lipottaen, tuhisten se nukkuu.
Olen aivan myyty!

Ja kuinka toisaalta kaikki voikin olla niin raivostuttavaa!
Tänään, töistä tullessani, kävelin makuuhuoneeseen ihmetellen langan pätkiä...
Makuuhuoneessa kiva yllätys, meidän jenkkisängyn kulma, purtuna.
Keittiön tuolin jalka, purtu.
Pekan kännykän laturin johto, kolmesta kohtaa poikki.
Kannettavan hiiri, kahdesta kohti poikki.
Mikä ihaninta, ovat ilmeisesti yhdessä täällä Iitun kanssa touhunneet, kun makkariin oli päästy.
Sinne ei ole mitään asiaa sillon kun ei kotona olla...Joten Veera sitä ovea nyt auki ei ole saanut.
Sitten sitä pas*** ja kus** joka paikassa...
MOLEMPIEN!
Iitu alkaa näköjään sitten nyt reagoimaan tähän pennun tuloon tällä keinoin.
Tai sitten ne vaan yhdessa suunnittelee kaikki jutut täällä keskenään.
Ja kun me ollaan sinänsä onnellisessa asemassa että tää meidän talo on paritalo ja mun vanhemmat asuu tuossa toisella puolella (me omistetaan koko paritalo), joten koirat ei ole edes pitkiä aikoja keskenään.
Isäni käy niitä hoitamassa ja käyttämässä ulkona. Vaikkakin Iitu on käytetty lenkillä jo ennen töihin menoa. Tätä Veeraa ei saa vielä kävelyttää pitkiä aikoja, jotta selkä pysyy vahvana.

Ihanaa kun just olet saanut päivällä siivottua oikein kunnolla, täällä on jo nyt pissalehtiä siellä täällä. Toki pentua käytetään usein ulkona, mutta tää Veera on sellanen että se pissailee vain pikku pissoja sinne tänne.
Sitten on sanomalehtiä siellä täällä...
Huoh....

Eli tää on sitä karmeeta, ihanaa vauva-koira aikaa. <3